Suunnittelun maailmassa on aina houkutus aloittaa tyhjästä. Tyhjä kangas tuntuu mahdollisuudelta luoda jotain uutta, jotain ennennäkemätöntä. Mutta onko se aina paras lähestymistapa? Vastaus on useimmiten ei. Sen sijaan, että hylättäisiin olemassa oleva, on valtavan arvokasta jalostaa, parantaa ja kehittää jo olemassa olevaa.
Loistava suunnittelu harvoin tarkoittaa uudelleen keksimistä suunnittelun itsensä vuoksi. Kyse on toimivan järjestelmän ymmärtämisestä, heikkouksien tunnistamisesta ja käyttökokemuksen parantamisesta. Ajatellaanpa joitakin menestyneimmistä tuotteista, brändeistä ja digitaalisista käyttöliittymistä – monet niistä eivät synny äkillisistä inspiraation välähdyksistä, vaan jatkuvista iteraatioista ajan myötä. Applen iPhone ei ollut mobiiliteknologian radikaali uudelleenkeksintö; se oli olemassa olevien konseptien evoluutio, jota on jalostettu ja parannettu vuosi toisensa jälkeen. Samoin jotkut ikonisimmista brändi-identiteeteistä – kuten Coca-Cola tai Nike – ovat säilyttäneet ydinolemuksensa tehden samalla hienovaraisia mutta vaikuttavia parannuksia.
Halu pyyhkiä kaikki pöydältä puhtaalta pöydältä kumpuaa usein turhautumisesta. Kun suunnittelu tuntuu vanhentuneelta tai kömpelöltä, on houkuttelevaa hylätä se kokonaan. Mutta ennen tällaisen radikaalin askeleen ottamista kannattaa kysyä: mikä vielä toimii? Mikä resonoi yleisön kanssa? Mitä voidaan parantaa korvaamisen sijaan? Tarkastelemalla tarkemmin olemassa olevaa perustaa suunnittelijat voivat usein löytää runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia.
Tämä lähestymistapa ei koske pelkästään tehokkuutta, vaan myös jatkuvuuden ylläpitämistä. Jokainen brändi, tuote tai järjestelmä on luonnostaan tuttu käyttäjilleen. Täydellinen uudelleensuunnittelu voi vieraannuttaa yleisöä, kun taas parannus perustuu siihen, mitä he jo tietävät ja mihin he luottavat. Muutos, kun se tehdään harkitusti, tuntuu luonnolliselta eikä häiritsevältä.
Lisäksi työskentely jo olemassa olevan kanssa pakottaa luovuuteen. Rajoitukset ohjaavat usein parempia suunnittelupäätöksiä kuin rajattomat mahdollisuudet. Kun on olemassa parametreja, joiden puitteissa työskennellä, suunnittelijoiden on löydettävä älykkäitä ratkaisuja sen sijaan, että he luottaisivat uutuuteen uutuuden itsensä vuoksi. Tämä johtaa älykkäämpiin ja tarkoituksenmukaisempiin tuloksiin, jotka tuntuvat sekä innovatiivisilta että tunnistettavilta.
Tietenkin on aikoja, jolloin uusi alku on tarpeen. Mutta näiden hetkien tulisi olla poikkeuksia, ei oletuksia. Suunnittelun todellinen taika ei ole vanhan hylkäämisessä, vaan sen potentiaalin näkemisessä ja sen parantamisessa. Merkityksellisimmät suunnittelumuutokset tapahtuvat evoluutiossa, ei revoluutiossa.
