Tuotekehityksen nykyaikana ”vibekoodauksesta” on tullut rakastettu käytäntö indie-kehittäjien, startup-yritysten perustajien ja harrastelijakehittäjien keskuudessa.
Termi itsessään – koodauksen yhdistelmä intuition ja luovuuden aallonharjalla – kiteyttää asioiden nopean rakentamisen raakaa energiaa ilman liiallista miettimistä.
Siinä on romanttista viehätystä: ei jäykkiä suunnitelmia, ei syvällistä markkinatutkimusta, vain fiiliksiä, koodia ja vauhtia. Ja rehellisyyden nimissä, fiiliskoodaus voi johtaa yllättävän ihastuttaviin prototyyppeihin, varsinkin ideoinnin alkuvaiheessa.
Mutta ollaanpa rehellisiä: vibekoodaus vie vain tiettyyn pisteeseen asti. Varsinkin kun tavoitteena on rakentaa jotain kestävää, haluttua ja markkinoiden todellisten tarpeiden mukaista. Tässä kohtaa aidon suunnittelijan ja liiketoimintaosaamisen korvaamaton arvo astuu esiin.
Kokenut suunnittelija ei tee asioista vain kauniita tai ”käyttökelpoisia” – hän puhuu sujuvasti lopputulosten kieltä. Hän ymmärtää, että suunnittelu on pohjimmiltaan työkalu käyttäytymisen ohjaamiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja mittareiden siirtämiseen. Hänen taitonsa ei ole pelkästään Figmassa tai pikselintarkkojen komponenttien luomisessa; se on sumeiden liiketoimintatavoitteiden muuntamista yhtenäisiksi kokemuksiksi, joista ihmiset ovat valmiita maksamaan.
Hyvät suunnittelijat osaavat validoida oletuksia, suorittaa kokeita ja selviytyä epäselvyyksistä. Ja ehkä tärkeintä on, että he tietävät, milloin sanoa ei kiiltävälle ja hauskalle rakentaa tylsän ja arvokkaan asian hyväksi.
Vibecoding usein ohittaa tämän. Se keskittyy siihen, minkä tekeminen tuntuu siistiltä, ei välttämättä siihen, mitä on pakko tehdä. Sitä ohjaa henkilökohtainen maku ja mutu-tuntuma, eivät markkinasignaalit. Sille on paikkansa, varsinkin luovan prosessin alkuvaiheessa. Mutta kun yrität lanseerata jotain aitoa – jotain, johon ihmiset luottavat, jota he käyttävät ja jota he puolustavat – pelkkä intuitio muuttuu vaaralliseksi kainalosauvaksi. Ilman suunnittelijan, joka ymmärtää laajempaa liiketoimintakontekstia, maadoittavaa vaikutusta on olemassa riski rakentaa esteettinen umpikuja: jotain kaunista ja käyttökelvotonta tai nokkelaa ja epäolennaista.
Todellinen suunnittelu on rajoitusten ohjaamaa. Liiketoimintatietoiset suunnittelijat eivät menesty rajoituksista huolimatta, vaan niiden ansiosta. He osaavat priorisoida käyttäjille tärkeitä ominaisuuksia ja sovittaa nämä päätökset yhteen ansaintamallien, asiakashankinnan kustannusten, asiakaspysyvyyden strategioiden ja brändin asemoinnin kanssa. He ajattelevat tuotteen ja markkinan sopivuuden, eivät henkilökohtaisen tyytyväisyyden, näkökulmasta. He kysyvät: ”Minkä ongelman tämä ratkaisee?”, ”Kenelle?” ja ”Miten tämä vaikuttaa kokonaiskuvaan?”
Vibecoding harvoin kysyy näitä kysymyksiä. Ja kun kysyy, se ei usein jää odottamaan epämukavia vastauksia.
Siksi vibekoodaus ei voi korvata oikeaa suunnittelijaa, jolla on liiketoimintaosaamista. Se voi inspiroida. Se voi kiihdyttää. Se voi avata esteitä. Mutta siitä puuttuu strateginen täsmällisyys ja ulkoinen suuntautuminen, jotka ovat välttämättömiä sellaisten tuotteiden rakentamiseksi, jotka selviävät ensikosketuksesta todellisuuteen. Luovuus ilman suuntaa on taidetta – ja vaikka se on arvokasta itsessään, se ei ole tuotesuunnittelua. Se ei ole liiketoimintaa.
Joten kyllä, jatka vibrakoodausta. Hyödynnä energiaa. Tutki sen rajoja. Mutta kun on aika julkaista jotain vakavaa, tuo mukaan suunnittelija, joka ymmärtää markkinat, käyttäjät ja luvut. Se, joka ei vain saa asioita näyttämään hyviltä – vaan saa ne toimimaan.
